there is a light that never goes out

aamulla viistossa terävässä 

                          auringonvalossa 

selän alla kasteinen nurmikko metallinsinisiä välähdyksiä 

                                                               harakan siivistä 

                                   silmät kiinne jos makaisi siinä turvallisessa maan tuoksussa

                                               kunnes iholle aukeaisi uutta elämää pehmeää

sammalta kiipeämään pitkin kyynärvartta soluseinämät lahoaisivat ja                                                                                                    korvien takaa kasvaisi apilankukkia

i keep coming back here where everything slipped

 

elämä on taas aamujunia ja tälläsiä pieniä minuutinpätkiä, joina herään oikeasti avamaan vähän silmiä (joiden alla on taas liikaa violettia). viikonlopusta mulle jäi monta mustelmaa, kuraiset farkkujen polvet, kissankarvoja paidankaulukseen, elimistöön varmaan joku tetanus-virus, maailman parasta juustokakkua ja öiset sateentuoksuiset herralan tiet. jätin kai vahingossa kyyneliä jonnekin olkapäälle ja ajatukset pyöräntarakalle ja aamuaurinkoon peiton alle.