elämä on taas aamujunia ja tälläsiä pieniä minuutinpätkiä, joina herään oikeasti avamaan vähän silmiä (joiden alla on taas liikaa violettia). viikonlopusta mulle jäi monta mustelmaa, kuraiset farkkujen polvet, kissankarvoja paidankaulukseen, elimistöön varmaan joku tetanus-virus, maailman parasta juustokakkua ja öiset sateentuoksuiset herralan tiet. jätin kai vahingossa kyyneliä jonnekin olkapäälle ja ajatukset pyöräntarakalle ja aamuaurinkoon peiton alle.
noi kaks ekaa kuvaa on ihan täydellisiä. niin kauniita. oot ihanin.<3
VastaaPoistaja toi puu on niin söpö myös.
hämmennyin tutunnäköisistä lakanoista. valosaa. oispa vielä lauantai aamu. ((vaikka joku väsymys paino jossain niin paljon että melkein itketti. kiitos vedestä.)) en vain tahtoisi huomista. maanantaita. aamua. pitäisi sanoa sanoja jollekkin tuntemattomalle ihmiselle ja valuttaa ulos jotain tyhjää turhaa tahmeaa.
lauantaiaamu oli hyvä. anteeks kun en osannu jotenkin helpottaa väsymystä. ikävä aavaa. ja niin hmm pahoittelut salakuvauksesta mutkun olit niin kivasti siinä aamuvalossa ja noi pyöreet sälekaihdinrakovaloläikät ja niin. ihana sie.
Poistahhh voi maanantai. onneks se meni jo jonkun verran ohi. ja sataa kivasti päivisin.