muistan odottaneeni valoa kuin jotain toismaailmallista
kuin ylösnousemusta, tai syntyvää lasta
(valokuvat viime keväistä ovat olleet kuin ultraäänikuvia;
erotatko varpaat, onkohan sillä isänsä kiharat hiukset?)
silti jään seisomaan verkkokalvot arkana
sen väkivallan alla
joka aukeaa nykyään jo kello 5:11 pitkin taivasta
tullessaan se repi auki järvenselät ja
toi hengästyneet keuhkot, katupölyiset kasvot ja pelloille nousevat, unista tutut
tulvavedet
kirjoitat niin upeasti.
VastaaPoistaKomppaan anonyymia yllä. Kirjoituksesi ovat henkeäsalpaavia.
VastaaPoista