päivät putoavat päälleni
kömpelöinä, kompastellen suoraan kasvoille
tähtiä silmissä, sokeana
yritän reagoida hapen kanssa oikein
saada aikaan jotain palavaa oikeaa tuntuvaa mutta
onnistun vain hitaassa palamisreaktiossa
ruosteeksikin sitä kutsutaan
se kiipeää pitkin sääriluuta
kylkikaarta
ainoina muistikuvina mustelmat
joita aamun valo minulle osoittaa
avautumassa pitkin (pehmennyttä) ihoa:
tässä kohtasin asfaltin
tässä kai ovenkarmin
tai ehkä sittenkin ihmisen, sinut
olet kaunis.
VastaaPoistasanoit joskus instagramissa että haluat uusia kirjeystäviä tai sitten se keskustelu vain meni siihen ja minäkin sanoin että haluaisin ja
voinko kirjoittaa sulle kirjeen? en tiedä tulisiko siitä mitään mutta miksi ei kokeilla? jos uskallat antaa sun osoitteen mulle tähän tai jonnekin tai instagrammiin (voiko siellä lähettää viestejä? en omista enää sopivaa puhelinta joten en ainakaan itse voi) niin teen niin
oi voit (se lupaavasti alkanut kirjeprojekti kaatui vähän jaksamiseen ja edelleen jossain lojuu monta kirjeenpuolikasta joita en koskaan saanut loppuun enkä kuoriin kohti oikeita ihmisiä äh (missähän ehkä viitsisin jaella osoitetta kun tähän en ehkä kuitenkaan))
Poista(ja voi hitto kiitos ompas pysäyttävästi sanottu)
hum huu (ymmärrän)(sähköpostilla? mun email on sienetpuut miukumauku gmail kom)
Poista(ole hyvä)