hunajan värisinä kuin lupaus,
lohdutus, nousevan auringon
kehrä
nyt rastaiden siivenkärjet raapivat taivaan auki
ja lokakuu astuu alas raskain askelin
rankkasatein,
tämä kuunkierto on kosteaa villaa
kyteviä koivujen latvoja
katkeilevia hiuksia

keväisin tulee varoa heikkoja jäitä
syksyisin tulee varoa heikkoja taivaita
erona kai vain
että toiseen pudotaan ja
toinen putoaa
Kirjoitat niin käsittämättömän hienosti.
VastaaPoistaVoi!! Kiitos kovin, kuin myös (piti sanomani samaa viimeisimpääsi, en vaan saanut millään vielä aikaiseksi)
Poistamistä tää kuva on?
VastaaPoista