3/03/2017

tänään
kahvipannu jää liedelle muutamaksi hetkeksi liian pitkäksi aikaa
muutamaksi hetkeksi niin
että purut nousevat kannuun saakka, raapivat kitalakea
aamut ovat yhtä synestesiaa, kun aistini kompastelevat kofeiinista
matalasta verensokerista, unista
hämmentyneinä toisiinsa ja ihoni näkee enemmän kuin silmäni koskaan

ilmassa törmäävät
äänet ja sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä havaittava osa
ristiaallokko: hankalaksi sen tekee se, että sen suunta ja koko vaihtelevat
(Tällainen aallokko saattaa aiheuttaa vaaran varsinkin henkilölle, joka liikkuu vedessä uiden. Lähde: Wikipedia)

taivaassa on halkio, josta valo siroaa kyyhkyjen päälle
kyyhkyjen siivistä siroaa päälleni ääni
värähdys, joka jatkuu ketjureaktiona hartioissa

kirjoitettu osio päättyy tähän
sillä seuraavaa säkeistöä en osannut käsitellä
kuin kehonkielellä
(siinä kielessä diskursseina toimivat poikki menneen solisluun vuoksi aavistuksen lysyyn painunut toinen lapa,
luita haurastuttava epävarmuus, pinttyneet liikeradat (esim. kun hiukset viedään korvan taa))

1 kommentti:

  1. emmie tiedä pakko sanoo että toi viimeinen säkeistö kehon kielen kuvailu ihan hiton hyvä jotenkin tosi .. kuviteltava? sinä. ja aamu. anteeks mie en osaa sanoja yhtä hyvin kuin sie niin on vaikea kirjoittaa kommenttia. tää on kumminkin tosi ihanasti hyvin kirjoitettu asia jotenkin nään tän kaiken ??ja sin tyhjenevät seinät ja lattiat nurkat ja kaikki, ja tulee ikävä jotain, muistan kuinka halusin sin kirjoituksia seinälleni jo monta vuotta sitten. ajattelin tänään ennen nousemista paljon jotain keväitä kahveja aamuja sin kasvien varjoja ja uusia alkuja.

    VastaaPoista